Tariffien laskutustavat:
Ad Valorem -tariffi: Tämäntyyppinen tariffi perustuu tuotujen tai vietävien tavaroiden arvoon. Se lasketaan seuraavasti: Tuotteen hinta × Ad Valorem Rate.
Erityinen tariffi: Tässä tariffia sovelletaan tavaran määrään, kuten tonnia tai laatikkoa kohti. Se lasketaan seuraavasti: Tavaroiden määrä × Yksikköhinta.
Yhdistetty tariffi: Tämä on sekoitus sekä arvo- että erityistariffeja, joita käytetään, kun sekä arvo että määrä otetaan huomioon verotuksessa.
Vaihtoehtoinen tariffi: Joskus samoille tavaroille annetaan sekä arvo- että erityishinnat. Verotuksessa voidaan valita suurempi (tai joskus pienempi) summa.
Liukuva tariffi: Liukuva tariffi mukautuu tuontitavaroiden hinnan mukaan. Kun hinnat laskevat, tullit nousevat ja päinvastoin, mikä auttaa vakauttamaan tuontihintoja.
Kauppavirtoihin perustuvat tariffityypit:
Tuontitulli: Tämä on vero, jonka tulli soveltaa maahan tulevista tavaroista ja jonka maahantuoja maksaa. Se on tavallinen tapa verottaa ulkomaisia tavaroita.
Vientitulli: Vero tavaroista, kun ne lähtevät maasta. Tämä tulli voi lisätä vientikustannuksia ja heikentää tavaroiden kilpailukykyä ulkomailla.
Transit tulli: Tämä koskee ulkomaisia tavaroita, jotka kulkevat maan kautta matkalla toiseen kohteeseen.
Erikoistapaukset ja erilaiset hoidot:
Suurin suositus (MFN) ja yleinen tulli:
MFN-korko: Alempi verokanta, jota sovelletaan MFN-sopimusmaista peräisin oleviin tavaroihin.
Yleinen velvollisuus: Korkeampi veroprosentti maista, joilla ei ole tällaisia sopimuksia.
Yleensä MFN-prosentti on oletusarvoinen tuontiverokanta.
Etuoikeutettu tulli: Jotkut maat tarjoavat alennettuja tai nollatariffeja tietyille maille.
Vastavuoroinen etuustulli: Sovelletaan järjestelyissä, kuten Commonwealth Preference System.
Ei-vastavuoroinen etuustulli: Esimerkkejä ovat Lomén yleissopimuksen kaltaiset sopimukset.
Generalized System of Preferences (GSP):
periaatteet: GSP perustuu yleiseen, syrjimättömään ja ei-vastavuoroiseen kohteluun.
Tavoitteet: Sen tavoitteena on auttaa kehitysmaita lisäämällä niiden vientituloja ja tehostamalla niiden teollisuutta.
Keskeiset määräykset: GSP kattaa maiden ja tavaroiden kelpoisuussäännöt sekä alkuperäsäännöt.
Ylimääräiset tuontilisät:
Hintaerotariffi: Kutsutaan myös liukuvaksi tariffiksi. Tätä käytetään, kun kotimaisten tuotteiden hinta on korkeampi kuin vastaavan tuonnin. Paikallisen teollisuuden suojelemiseksi lisätään tariffi hintaeron perusteella. Tämä on yleistä EU:n maataloustuotteille.
Polkumyyntitulli: Kansainvälisen kaupan sääntöjen mukaan, jos tavaroita myydään kotimaan hintojen alapuolella, tätä "polkumyyntiä" torjutaan tullilla paikallisen teollisuuden suojelemiseksi. Kriteereitä ovat merkittävä haitta paikallisille yrityksille tai esteet uuden perustamiselle.
Tasoitustulli: Kutsutaan myös offset- tai kompensaatiotulliksi, ja sitä sovelletaan tavaroihin, jotka ovat saaneet valtion tukea kotimaassaan. Avustus voi sisältää taloudellista tukea tai hinta-apua. Tämän velvollisuuden kriteerinä on, että tuet rikkovat WTO:n sääntöjä ja vahingoittavat tai uhkaavat paikallista teollisuutta tai estävät uuden aloittamisen.
